Puuttuva pippuri, Laura Valtonen 30.11.2013

30.11.2013 16:57

Ensimmäinen adventti on käsillä ja joulunodotus virallisesti alkaa. Joulunaika herättää valtavasti tunteita. Kaikki siinä, tuoksut, maut, värit, valot, odotus, tuntuu tuovan mieleen jotain mennyttä ja toisaalta toistuvaa… sanalla sanoen tämä aika on hyvin nostalgista.

Nostalgia. Nelosvinkkelistä tuttuakin tutumpaa! Sana muodostuu kahdesta kreikankielisestä sanasta. Nóstos tarkoittaa kotiin tulemista. Álgos tarkoittaa kipua. Kotiintulemisen kipu, oih! Suomeksi siis nostalgia tarkoittaa koti-ikävää.

Nostalgia-sana kehitettiin tiettävästi 1600-luvulla kuvaamaan sveitsiläisten palkkasotureiden kokemaa ahdistusta, mutta ilmiönä, tunteena tai tunnelmana nostalgia on tietysti vanhempi, ja siitä nautiskelevat ja kärsivät toki muutkin kuin me neloset, nostalgian asiantuntijat.

Pari kuukautta sitten törmäsin ihastuttavaan termiin antropologi Nancy Scheper-Hughesin kirjassa Death Without Weeping: The Violence of Everyday Life in Brazil. Saudade, hän kertoo, on sana jolla brasilialaiset kuvaavat nostalgisen kaipuun imua. Tällä viikolla samasta portugalinkielisestä sanasta kirjoitetiin Helsingin Sanomissa. Saudade, epämääräinen kaiho tai kaipuu, leimaa Portugalin kansanmusiikkia fadoa. HS:n mukaan kaiho iskostui portugalilaisten sydämiin viimeistään löytöretkien myötä, ja pikkuhiljaa siirtolaisuudesta tuli merenkävijäkansalle eräänlainen kansanluonne. Meille ihmisille kotoa lähteminen ei ole ihan kivuton tai yksinkertainen asia. Olikohan saudade portugalilainen vientituote? Ainakin Brasiliaan se ilmeisesti kotiutui.  

Joskus tuntuu nelosena siltä, että tätä meidän kaipailuamme ei arvosteta. Ehkä säälitäänkin joskus. Mutta asiaan on muitakin näkökulmia. Samaisessa HS:n jutussa lissabonilainen kielitieteilijä ja kirjailija Rui Zink vertaa saudadea suomalaiseen sisuun. ”Portugalilaisten kaihokaan ei ole traagista vaikerrusta, vaan positiivinen tunnus.”

Kaipailu on myös hyödyllistä, todistetusti. Southamptonin yliopiston tutkimuksessa on todettu, että nostalgia itse asiassa lisää optimismia ja luottamusta tulevaan sekä vahvistaa itsetuntoa. Menneiden muistelu ja haikeilu vahvistaa ihmisen omanarvontuntoa.

Enneagrammin ydinopetus on se, että kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Oikeastaan myös niin, että kaikissa asioissa on hyvä ja huono puoli. Tai ehkä vielä: mikä tahansa piirre tai toimintatapa on liiallisena vahingoksi, mutta voi kohtuullisena pysyessään rikastaa omaa ja muiden elämää. Näin taitaa olla myös nostalgisen kaipailun laita, vaikka kuinka tekisi mieli henkilökohtaisesti pidättää oikeus myös tuohon traagiseen vaikerrukseen.

Joka tapauksessa, kaipuulla on tehtävänsä. Runoilijan sanoin: ”Ikävöimme jotakin häivähtävää. Olkoon se puuttuva pippuri liemessä.” (Fernando Pessoa)

Cheung, Wildschut, Sedikides, Hepper, Arndt, Vingerhoets: Back to the Future: Nostalgia Increases Optimism, Personality and Social Science Bulletin, 11/2013

Pilvikki Kause: Kaipuu palasi Portugaliin, HS 25.11.2013

Nancy Scheper-Hughes: Death Without Weeping. The Violence of Everyday Life in Brazil, 1992

 




Kirjoittajan kaikki kirjoitukset: