Enneagram banner

Narratiivinen enneagrammi Cincinnatissa

16.10.2014 16:10

Cup

Lähes joka aamu juon aamukahvini rakkaaksi käyneestä mukista, jonka sain vuosia sitten lahjaksi ystävältäni. Sen värit ovat aikojen saatossa haalistuneet, mutta tekstistä saa hyvin vielä selvää: Ubuntu - a person is a person because of other people. Ihminen on ihminen toisten ihmisten johdosta. Vaikka käsitteen on napannut nimekseen myös eräs käyttöjärjestelmä, ubuntu on alun perin klassinen afrikkalainen eettis-filosofinen käsite. Arkkipiispa Tutu kirjoittaa siitä näin: ”Minun ihmisyyteni on kiinni sinussa, kietoutunut sinun ihmisyyteesi. Me kaikki kuulumme elämän kudelmaan. Me sanomme: ’Ihminen on ihminen muiden ihmisten kautta.’”

Ubuntu oli vahvasti läsnä Cincinnatissa narratiivisen enneagrammiyhdistyksen konferenssissa, jossa sain olla mukana. Muutama päivä narratiivisen yhteisön keskellä muistutti voimallisesti niistä asioista, jotka tekevät tästä yhteisöstä ja työstä niin syvällä tavalla tärkeän.

Suomessakin saamassamme palautteessa viitataan usein ”guruttomuuteen”. Narratiivisen enneagrammin piirissä kaikki ovat samalla viivalla, samalla haavoittuvalla tavalla inhimillisiä, samalla tavalla keskeneräisiä. Tämä tuli hyvin kauniilla tavalla esille, kun kaikki opettajamme nousivat yhdessä lavalle paneeliin jakamaan omia läsnäoloon liittyviä ajatuksiaan. Toisessa paneelissa, jälleen samalla viivalla jokaisen muun kanssa, jakoivat kokemuksiaan kaksi entistä rikollista sekä vanhemmat, joiden poika oli hiljattain vapautunut kymmenen vuoden vankilatuomion jälkeen. Jokainen heistä oli saanut enneagrammista ymmärrystä omia motiiveitaan ja kokemuksiaan kohtaan. Susan Olesekin upea vankilaprojekti on hieno esimerkki vaikuttavasta enneagrammisovelluksesta.

Kun minua aikoinaan haastateltiin ylioppilasjuhlien yhteydessä, sanoin haluavani opiskella antropologiaa, koska olen kiinnostunut siitä, miten ihmiset ovat samankaltaisia ja miten erilaisia. Tuo kiinnostus ei ole lähes kahdessakymmenessä vuodessa vähentynyt lainkaan. Enneagrammissa samuus ja erilaisuus yhdistyvät ihanalla tavalla. Ensikosketus tuo usein ahaa-elämyksiä: Ai noinkin voi ajatella! Näetkö maailman todella noin eri tavalla kuin minä? Pohjimmiltaan kuitenkin sisäinen työskentely johtaa siihen, että me kaikki olemme enemmän kuin persoonallisuustyylimme, ”me kaikki kuulumme elämän kudelmaan”. Narratiivisessa paneelityöskentelyssä molemmat puolet ovat läsnä, kuten saimme koko konferenssin ajan todeta.

Sain itsekin nousta lavalle paneeliin, jota haastattelivat Terry Saracino ja Leslie Hershberger. Siinä istuessani koin hyvin syvästi tällaista enneagrammiinkin liittyvää sekä-että-tunnetta. Olin yksin toisella puolella maapalloa, lähes ainoana ei-yhdysvaltalaisena, erossa perheestäni, alleviivatun erillisenä. Samaan aikaan, vähintään yhtä voimakkaasti, olin yhteisön täysin kannattelemana, osana kaikkia ihmisiä. Kokemus liikuttaa edelleen. Lähtöaamuna hyvästelin rakkaita narratiivisia kollegoja ja opettajiani enkä osannut sanoa kuin: ”Olen niin ylpeä saadessani olla osa tätä.” ”Niin minäkin”, vastasi Helen Palmer.